Joni Jokila luottaa vahvasti siihen, että Titaanit nostelee finaalisarjan päätteeksi ”Rautaliigan” Etelä-lohkon mestaruuspyttyä.
|
Titaanit on nuorekas ja vauhdikas joukkue, mutta löytyy punanuttujen riveistä myös kokemusta sekä pudotuspeleissä tarvittavaa särmää. Yksi kotkalaismiehistön kokeneemman kaartin edustajista on pitkän linjan titaanitaistelija Joni Jokila, jonka luotto omiensa iskukykyyn on finaalisarjan kynnyksellä vahvalla pohjalla.
Titaanien matka viime keväästä aina ”Rautaliigan” finaalien kynnykselle on ollut värikäs ja lähes ikimuistoinen. Yksi kaikki tähän mennessä pelatut runkosarja- ja pudotuspelikamppailut punanuttu päällä taistellut hokisoturi on jo yhdeksättä kauttaan Titaaneissa viettävä Joni Jokila.
Syksyllä 2007 Kotkaan Pohjois-Amerikasta jalkautunut ja nyt jo 27 vuoden ikään ehtinyt turkulaislähtöinen Jokila myöntää Kymenlaakson helmenä tunnetun Kotkan jättäneen häneen lähtemättömän jäljen.
– Kyllähän sitä on kotkalaistunut näiden vuosien aikana varsin paljon, mutta löytyy sitä turkulaisuuttakin miehestä vielä ihan riittävästi, Jokila hymähtää leveä virne kasvoillaan.
Yhdeksästä Titaaneissa viettämästään kaudesta Jokila on pelannut viimeiset seitsemän aikuistasolla. Sen myötä hän onkin edustusjoukkueen toiseksi kauiten titaanipaitaa kantanut pelaaja, heti jo 10 kautta pelanneen seuran takalinjoilla pakitelleen Tomi Pylväläisen jälkeen.
Punanutusta on kuluneen ajanjakson aikana tullut Jokilalle jo todella rakas asuste.
– Jos katsotaan jääkiekkoilun kannalta, niin kyllähän punanuttu on minulle aivan kaikki kaikessa, karskina työmyyränä tunnettu Jokila herkistyy.
– Vaikka Kiekko-67:n kasvatti olenkin, on Titaanit siitä huolimatta minulle se seura, eikä muita vaihtoehtoja tule edes enää ajateltua.
Kauniiden ja tunnelmallisten sanojen jälkeen on aika kysyä siviilityönään Suomen Armeijan kouluttajana työskentelevältä Jokilalta mikä on salaisuus Titaanien kuluvan kauden menestyksen taustalla?
– Varmasti aika klišeistä sanoa, mutta tuo nyt kasassa oleva titaanijoukkue on aika hyvä sekoitus kokemusta ja nuoruutta, ”Jogi” aloittaa ja jatkaa samaan hengenvetoon:
– Alkukaudesta menimme varmasti jo ihan sillä kovaa muilta karkuun, että joukkue oli pääosin nuori ja innokas.
– Joulun jälkeen tapahtui kuitenkin se tärkein asia, koska siitä lähtien siitä tuli oikeasti vielä enemmän joukkue sanan varsinaisessa merkityksessä ja se on näkynyt kaikkien toiminnassa niin kaukalossa kuin sen ulkopuolellakin, Jokila mietiskelee.
Titaanit osoitti toden totta olevansa joukkue hienossa välieräsarjassa HC Vantaata vastaan. Punanutut eivät ottaneet missään kohtaa taka-askeleita, vaan antoivat iskun iskusta ja välillä jopa vähän tarvittua enemmänkin.
Kotkalaisille nimittäin vihellettiin erityisesti ratkaisevassa välierässä iso tukku rangaistuksia ja ne titaanihyökkääjä Jokila haluaa ehdottomasti saada finaalisarjassa minimiin.
– Kurinalaisuutta pitää tekemiseen saada ehdottomasti lisää ja sen avulla sitten turhat jäähyt pois, ”Jogi” paaluttaa.
– Emme nimittäin voi ottaa tulevaa finaalivastustajaa vastaan yhtä paljon rangaistuksia, kuin mitä otimme välierissä.
– Sieltä löytyy sen verran paljon tulivoimaa ja ylivoimapelin taitavia pelaajia, jotka kyllä rankovat, jos heille liikaa tilaisuuksia suo, Jokila tuumii ykskantaan.
Niin… se tuleva finaalivastustaja ei ole enempää, eikä vähempää kuin II-divisioonan Etelä-lohkon ja samalla myös koko sarjatason meritoitunein ryhmä – KJT Miehet.
Keski-Uudenmaan kiekkolegenda Teijo Schneiderin valmentamassa ryhmässä on niin paljon kokemusta ja ratkaisuvoimaa sekä fyysistä preesensiä, että heikompaa voisi jo hirvittää.
Jokila ei tunnetusti pelkääjien joukkoon kuulu ja tästä syystä hän pudotteleekin rauhallisen analyyttisesti omia näkemyksiään punanuttujen finaalivastuksesta.
– Onhan siellä paljon tuttuja nimiä tulossa vastaan… [Riku] Rahikaisen ja [Esa] Kivistön ynnä muut olen kohdannut titaanipaita päällä jo aiempina kausina, Jokila luettelee.
Fyysisen pelin ystävänä ja todellisena rouhijana kaukalossa illasta toiseen esiintyvä Jokila esittää myös varsin mielenkiintoisen puolen KJT Miehistä, josta kannattaa ehdottomasti ottaa vaari.
– KJT Miehet on erittäin kokenut joukkue, josta kuitenkin löytyy riittävässä määrin myös näissä peleissä tarvittavaa luisteluvoimaa, ”Jogi” sanailee.
– Ei se ole todellakaan mikään vain vanhojen jarrujen ryhmä, vaan mukana on liuta nuoriakin pelimiehiä.
No entäpä minkälainen taistelu kaksiosaisesta finaalisarjasta on tulossa?
– Uskon finaalisarjasta tulevan varsin fyysinen rupeama ja se on varma juttu, että joudumme myös käyttämään omaa pääkoppaamme selkeästi enemmän kuin aiempien vastustajien kohdalla, toteaa Jokila pienen miettimisen jälkeen.
Peräänkuulutat siis kovan luistelu- ja pelitempon, fyysisyyden ja ennen kaikkea fiksun pelaamisen eli juuri niiden samojen elementtien perään, kuin millä HCK Salamat ja HC Vantaa joutuivat aiemmilla pudotuspelikierroksilla polvistumaan punanuttujen edessä?
– Kyllä KJT Miehet kaatuu ihan niillä samoilla keinoilla kuin aiemmatkin vastustajamme, Jokila nyökyttelee.
– Meidän joukkueestamme näkee sen, että mitä pidemmälle tässä kevättä on menty, olemme keskittyneet aina vain paremmin omaan tekemiseemme ja pyrkineet pelaamaan vahvuuksillamme.
”Mukava kutina vatsanpohjassa”
”Rautaliigan” runkosarja sujui Joni Jokilan kohdalla varsin mukiinmenevästi. Romuluinen laitahyökkääjä pelasi kaikki 26 koitosta ja teki niissä tehot 8+10, joilla hän sijoittui Titaanien sisäisessä pistepörssissä 8. sijalle.
Tästä huolimatta Jokila ei täysin tyytyväinen omiin otteisiinsa ollut, jonka perusteella hän päätti työkiireiden mukanaan tuomasta lisäkuormasta välittämättä näyttää mikä on miehiään, kun aletaan tahkota niitä oikeasti merkityksellisiä kahinoita.
– Kyllä pudotuspelit sytyttävät ihan eri tavalla kuin joku synkkä marraskuinen taisto – toki myös työt haittasivat menoa runkosarjan aikana, kertaa Jokila kulunutta kautta henkilökohtaisella tasolla.
Joku voisi jopa sanoa, että Jokila on kuin luotu pudotuspeleihin, sillä niissä kekkereissä miehestä otetaan aina tosissaan mittaa, eikä armoa anneta, saati pyydetä.
Myös Jokila on todistanut nämä vertaukset todeksi, oltuaan niin puolivälierissä kuin välierissäkin yksi punanuttujen näkyvimmistä pelaajista 2+2-tehojen ja lukuisten vastustajia väsyttäneiden taklausten kera.
– Kaikki tekeminen menee pudotuspeleissä tarkemmaksi ja ihan rehellisesti sanottuna näitä taistoja tulee vähän jopa samalla tavalla jännitettyä kuin aikanaan pikkupoikana pelattuja otteluita, ”Jogi” hymyilee.
– Nyt jo pelipäivän aamusta asti on sellainen mukava kutina vatsanpohjassa, kun tietää, että illalla on taas kova kamppailu edessä.
Kovia kamppailuja tulevat olemaan myös perjantaina Keravalla ja heti perään lauantaina Kotkassa miteltävät II-divisioonan Etelä-lohkon finaalit.
Niiden voittajalle on tarjolla mestaruuspokaalin ja muun gloorian lisäksi paikka Suomi-sarjan karsintoihin eli juurikin sinne, mihin Titaanit on koko pitkän kauden ajan tähdännyt.
Menestysodotukset ovat Kotkassa nousseet jo korkealle, sillä punanutut ovat marssineet vakaassa ja voittoisassa tahdissa läpi tuulen ja tuiverruksen päämääränään päätyyn asti meneminen.
Tuntuvatko ja näkyvätkö ulkopuolelta Titaaneihin kohdistuvat paineet miten arkisessa tekemisessä saati peleissä?
– En ainakaan itse koe mitään paineita pelaamisesta saati mistään muustakaan, mutta kyllä ne varmasti jollain tasolla joukkueen sisällä tiedostetaan, vaikkei siitä sen erikoisempaa numeroa tehdä, Jokila tokaisee.
– Ehkä silloin ne paineet näkyivät pienenä jännittämisenä ja yliyrittämisenä, kun pudotuspelit alkoivat, mutta enää ne ole eivät näkyneet tai tuntuneet yhtikäs missään.
Titaanit on läpi runkosarjan ja pudotuspelien leimautunut vahvasti todella laajalla ratkaisuarsenaalilla operoivaksi yhdistelmäksi. Se näkyy parhaiten tilastoja tutkailemalla, josta käy ilmi, että jokainen joukkueen neljästä hyökkäysvitjasta pakisto mukaan lukien on onnistunut laittamaan tasaiseen tahtiin verkkoa kireälle.
Kysyttäessä kuka mahdollisesti nousee tasaisesta punanutturyhmästä esiin finaalisarjan ratkaisua haettaessa, turvautuu Jokila tuttuun vastaukseen hienoisella höystöllä siivitettynä.
– Uskon, että tuo Miro Mänttärin ja Ville Myyryläisen johtama vauhtivitja nousee jälleen suureen rooliin, ”Jogi” naurahtaa.
– Kyseinen parivaljakko on pelannut jo tähän mennessä pirun hyvin ja tänäänkin harjoituksissa jäin oikein ihastelemaan sivusta, kuinka heillä syötöt menivät ilman katsekontaktia lavasta lapaan.
– Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on siis finaaleissakin luvassa yllin kyllin, kun kyseiset herrat päästetään irti!
Loppuun vielä pieni ajatusleikki. Mitä silloin tapahtuu, kun lauantai-iltana Ilona Areenalla miteltävä ratkaiseva finaaliottelu päättyy?
– Sen jälkeen me nostamme pytyn kohti hallin kattoa, lataa Jokila suoraan vastapalloon.
Kyseiseen lupaukseen on hyvä päättää tämä tarinatuokio.
|
