Lähes mielipuolinen kiekkonäytös päättyi perjantai-iltana näihin tunnelmiin – punanutut juhlivat ja vieraat surevat.
|
Ilona Areenalla koettiin perjantai-iltana todellinen nostalgiatrippi takaisin Suomi-sarjan villeihin 2000-luvun alkuaikoihin. Titaanit ja Hunters tarjosivat nimittäin vajaan 400 hengen kiekkoyleisölle sellaisen näytöksen, että oksat pois sekä vielä vähän päälle. Lähes sekopäisen kamppailun ratkaisu nähtiin lopulta jatkoajalla Aapo Lampisen tulitettua punanutut jo kuudenteen perättäiseen kotivoittoon maalein 7-6 (1-2, 1-1, 4-3, 1-0)!
Titaanit – Hunters 7-6 ja (1-2, 1-1, 4-3, 1-0)
04:55 1-0 Ville Väinölä (Eppu Oksanen, Roope Lantta) YV
05:23 1-1 Edgar Lukjanov (Ville Rantanen, Niko Forsström)
10:48 1-2 Janne Nukarinen (Edgar Lukjanov)
28:04 2-2 Tino Hovi (Jere Kola)
30:25 2-3 Ville Rantanen (Otto Leppänen, Petri Tepsa) YV
41:07 2-4 Roope Sipiläinen (Niko Forsström, Arttu Savaloja) TV
44:35 2-5 Otto Leppänen (Jere Pulkkinen, Eljas Suoknuuti)
45:15 3-5 Ville Myyryläinen (Aapo Lampinen, Kalle Kolehmainen)
49:49 4-5 Ville Väinölä (Kalle Kolehmainen, Juho Luukkonen)
53:42 5-5 Aapo Lampinen
57:28 5-6 Niko Forsström (Petri Tepsa, Antti Rantsi)
59:45 6-6 Elmeri Kotro (Juho Luukkonen, Ville Väinölä) YV IM
62:15 7-6 Aapo Lampinen (Ville Väinölä) TV SR VoM
Maalivahdit:
Titaanit – Joel Luhtanen 16+13+9+2= 40 torjuntaa
Hunters – Juuso Liikanen 16+13+23+0= 52 torjuntaa
Jäähyt:
Titaanit 6 x 2min + 2 x 10min + 1 x 20min= 52min
Hunters 6 x 2min + 3 x 10min= 42min
Kun Suomi-kiekon kolmanneksi korkein sarjataso muuttui perinteisestä II-divisioonasta vuosituhannen vaihteessa Suomi-sarjaksi, nähtiin silloin lähestulkoon kierroksesta ja illasta toiseen todellisia maalitalkoita.
”Vanhanliiton Suomi-sarjan” luulisi armon vuonna 2016 olevan enää kaukainen muisto vain... niin, tosiaankin luulisi.
Titaanit ja Hunters todistivat tämän oletuksen hetkellisesti vääräksi, tarjoilemalla Ilona Areenalle perjantai-illan ratoksi eksyneille 367:lle silmäparille sellaisen ilotulituksen ja sekä tunteiden vuoristoradan, ettei paremmasta väliä.
Joku saattoi lehtereille puhua jopa todellisesta nostalgiatripistä takaisin Suomi-sarjan villeihin alkuvuosiin, sillä oikeastaan missään vaiheessa kamppailua ei osannut etukäteen sanoa mitä tuleman piti.
Värikäs kiekkoilta sai lopulta arvoisensa päätöksen, kun Titaanien kokenein karju Aapo Lampinen pysäytti digitaalit aikaan 62:15 ampumalla siirretyn rangaistuksen aikana 7-6-äkkikuolemaosuman.
– Yleisö sai varmasti lippurahoilleen vastinetta – tapahtumia riitti tänään yhtä paljon kuin moneen peliin yhteensä, puhalteli Titaanien päävalmentaja Mika Piispanen vielä puoli tuntia ottelun päättymisen jälkeen.
Tilanteita ja tapahtumia tosiaankin riitti, sillä yhteensä 13 maalia ja peräti 94 rangaistusminuuttia sisällään pitänyt koitos, aiheutti sydämentykytyksiä sekä mahdollisesti jopa muutaman ohilyönnin niin isäntien kuin vieraidenkin puolella.
– Eihän tämä tosiaan mikään ihan normaali jääkiekko-ottelu ollut, Piispanen tokaisi.
– Varmasti myös kollegalla meni itseni tapaan vaihtoaitiossa seistessä niin kylmiä kuin kuumiakin väreitä puseron sisällä taiston tuoksinassa.
Normaalisti kuudella päästetyllä maalilla ei peliä voita, mutta nyt ei ollutkaan kyseessä normi-ilta, vaan todellinen hurlumhei-näytös, joka päättyi lopulta punanuttujen kannalta onnellisten tähtien alla, vaikka muunlainenkin lopputulema olisi voinut tulla kyseeseen.
– Ehkä tässä korostui se, että tämä oli viimeisiä pelejä ennen joulutaukoa, joten on ihan ymmärrettävää, että pelaajillakin keskittyminen ei ole mitään parasta mahdollista, ”Pise” mietiskeli ja jatkoi:
– Se [keskittymisen herpaantuminen] näkyi sitten puolin ja toisin aikamoisena hurlumheinä.
Ottelun avauserä oli ehkäpä sen seesteisin vaihe, sillä siinä ei kolme maalia lukuun ottamatta tapahtunut oikein yhtikäs mitään, kummankin osapuolen lähinnä keskityttyä kyttäilemään mitä kaveri tekee.
Titaanien avattua maalitalkoot Ville Väinölän ylivoimaosumalla, kuittasivat porvoolaiset tuplaten Edgar Lukjanovin ja Janne Nukarisen toimiessa maaliseppoina.
Jos oli ensimmäinen erä suhteellisen rauhallista menoa, muuttui marssitahti toisessa erässä aivan täysin.
Etenkin kotijoukkueen hermo tuntui olevan harvinaisen pinnassa, eivätkä punanutut meinanneet millään sulattaa päätuomari Ville Vuohtoniemen jakamia tuomioita.
Pahiten Vuohtoniemeen poltti päreensä Peliittojen lainahyökkääjä Jesse Peltonen, joka puhui itselleen ensiksi 10 minuutin käytösrangaistuksen ja huusi sen jälkeen jo jäähyaitiosta suihkukomennukseen oikeuttaneen pelirangaistuksen.
Titaanit poimi muutenkin toisen erän aikana liian paljon tyhmiä rangaistuksia tililleen ja vaikka Tino Hovi toikin kotkalaiset 2-2-tasalukemiin ajassa 28:04, onnistui Hunters siirtymään miesylivoiman turvin jälleen johtoasemaan Ville Rantasen putattua Otto Leppäsen namiskuukkelitarjoilusta pelivälineen titaaniveskari Joel Luhtasen selän taakse.
Porvoolaisilla oli sauma viedä myös keskimmäinen kaksikymppinen nimiinsä samalla yhden rysän erolla, mutta rangaistuslaukauksesta maalintekoa yrittämään päässyt Nukarinen nosti kumimuikun kotkalaisveräjän ylärimaan ja siitä päätyverkkoihin.
– Otimme toisessa erässä liian paljon rangaistuksia ja saimme hoidella ison tukun alivoimia pois kellosta, totesi titaanipiiskuri Piispanen päätään pyöritellen.
Titaanit kävi valmennuksensa johdolla tiukkasanaisen keskustelun pukuhuoneen puolella ennen kolmanteen erään 2-3-takaa-ajoasemasta lähtöä.
– Keskustelimme pelaajien kanssa hermokontrollin tärkeyden merkityksestä, sillä on ihan selvä juttu, että jäähyaitiosta käsin näitä pelejä ei voi voittaa, avasi Piispanen tarinatuokion sisältöä.
Valmennuksen ohjeet tehosivatkin paremmin kuin hyvin, sillä punanutut ei sen jälkeen ottanut enää ainoatakaan rangaistusta.
– Tuomareilla oli tänään tarkka linja, joka päti koko pelin ajan molempiin suuntiin, eikä siinä ollut mielestäni mitään nokankoputtamista, jakoi kotkalaiskäskyttäjä ansaittua kiitosta tuomarikolmikon suuntaan.
Vaikka Titaanit kolttoset ja mussuttamiset otteistaan pois karsikin, ei se tuntunut auttavan kaukalon puolella, sillä Hunters kuittasi heti kolmannen erän alkajaisiksi kahdesta virheestä kiekot häkkiin.
2-4-osuman taituroi punanuttupakkia kuin litran mittaa vienyt ja tarkalla rannekudilla Luhtasen ohittanut Roope Sipiläinen ja illan viidennen porvoolaisnyytin napautti Jere Pulkkisen viivakudin karoihin ensimmäisenä käsiksi päässyt Leppänen.
Titaanimiehistölle vieraiden nopeat osumat olivat kuin märkä rätti vasten kasvoja.
– Olimme valmistautuneet tulemaan kolmannessa erässä rinnalle ja ohi, joten kyllähän ne kaverin iskemät osumat olivat meille todellista šokkihoitoa, Piispanen sanaili.
– Selkärankamme ei kuitenkaan napsahtanut 2-5-tilanteessa, vaan aloimme taistella entistä kovemmin ja onnistuimme nousemaan uudemman kerran tasalukemiin.
”Vanhemmatkin sotaratsut syttyvät taistelemaan...”
Titaanit tosiaankin iski työhaalarit niskaan ja alkoi vääntää peli väellä sekä voimalla kohti Hunters-maalin edustalla seissyttä Juuso Liikasta.
Vieraat kyllä tekivät kaikkensa ja pyrkivät vain kuluttamaan orjallisella puolustamisella ja idioottivarmalla pelaamisella sekunteja pois kellosta, mutta kotkalaiset eivät tyytyneet tähän, vaan pistivät käyntiin oikein kunnon show’n.
Ensimmäisen tuulahdus punanuttujen tulemisesta koettiin vain 40 sekuntia Leppäsen osumasta, kun Ville Myyryläinen pääsi junttaamaan ylärimasta maalin eteen pudonneen kiekon ohi voimattoman Liikasen.
Lisää vettä myllyyn tulitti vahvan iltapuhteen pelannut Ville Väinölä, joka tarkka pommi painui vain joitakin senttejä riman alle, yllättäen aivan täysin vahvassa maskissa olleen porvoolaishäkkärin.
Titaanien höngittyä itsensä jo maalin päähän, alkoi Huntersista näkyä pieni epäusko ja lopullisesti se pääsi valloilleen, kun isäntien hurjan myllytyksen päätteeksi Aapo Lampinen löi p-pisteen kohdilta pelivälineen kohti maalia.
Lampisen lähettämä vulkaaninen kuminpalanen osui veräjän edessä Myyryläisen kanssa teutaroineen porvoolaispuolustajan luistimeen ja jatkoi siitä matkaansa aivan maalin kattoon, räjäyttäen kotiyleisön infernaaliseen mylvintään.
5-5-tasoitus oli myös omalta osaltaan historiallinen, sillä 30-vuotias punanuttuhyökkääjä sai sen avulla kasaan tasan 100 sarjaottelussa tehtyä täysosumaa titaanipaidassa.
Kotijoukkue meinasi kuitenkin sössiä lähes täydellisesti komean nousunsa yhteen hieman lepsuun purkuyritykseen ja siitä seuranneeseen ”pesukoneeseen” omalla alueellaan.
– Taisimme Lampisen tasoituksen jälkeen hieman jähmettyä ja Hunters käänsi homman hetkeksi jälleen itselleen tekemällä 5-6-maalin, sanaili Titaanien päävalmentaja Mika Piispanen.
Kyseisen Hunters-rysän painoi viivasta reppuun Niko Forsström, jonka tiukka rannekuti lennätti telkän pönttöön, vahvassa maskissa olleen Joel Luhtasen levitellessä turhautuneena käsiään.
Titaaneille jäi Forsströmin nyytin jälkeen reilut kaksi ja puoli minuuttia aikaa kiriä vielä kertaalleen tasoihin.
Tässäkin kohtaa tarvittiin kokeneen Lampisen pelisilmää, sillä vaihtoon liukuessaan titaanihyökkääjä esti hienoisesti Otto Leppäsen pääsyn kiekkoon, jääden samalla Hunters-sentterin eteen blokkaamaan väylää omalle joukkuetoverilleen.
Leppänen ei Lampisen toimista tykännyt, vaan nappasi haliotteen kotkalaisesta, huomatakseen tulleensa totaalisesti uunotetuksi päätuomari Ville Vuohtoniemen nostettua kätensä rangaistuksen merkiksi ilmaan.
Titaanit nappasi ennen ylivoimansa alkua Luhtasen pois maalilta sekä siihen päälle vielä aikalisän, jonka avulla kotkalaisvalmennus syötti tarvitut käärmekeitot tasoitusta hakemaan lähteneelle kuusikolleen.
Punanuttujen hermot pitivät tiukassa paikassa ihailtavalla tavalla ja vaikka Hunters onnistui kertaalleen purkamaan isäntien paineen pois omista, onnistui Titaanit rakentamaan vielä yhden tekopaikan täysin vapaana maalin kulmalla seisseelle Elmeri Kotrolle.
Kiekon kopsahdettua Kotron lapaan, jatkoi se siitä suoralla jatkolla tietään ilmassa leijaillen Hunters-uuniin, eikä vieraita pelastanut edes maalivahtinsa Juuso Liikasen epätoivoinen tiikeriloikka tolpalta toiselle.
Verkon vimmatusti pöllytessä, rikottiin varmasti Ilona Areenan kuluvan kauden desibeliennätys, sillä niin valtaisa huuto katsomosta sekä Titaanien vaihtoaitiosta pääsi ilmoille vain 15 sekuntia ennen täyttä aikaa syntyneen 6-6-tasoitusmaalin voimasta.
– Vastoinkäymisistä huolimatta tulimme jälleen takaa tasoihin ja tällä kertaa vain 15 sekuntia ennen loppua – se oli mielestäni ison joukkueen merkki, hehkutti ”Pise” silminnähden onnellisena.
Kotkassa päästiin siis vajaan viikon sisään herkuttelemaan toistamiseen 3-3-miehityksillä pelatusta jatkoajasta. Erikoistilanteen alku ei kuitenkaan lupaillut hyvää titaanileiriin.
Hunters sai nimittäin käyntiin oikein kunnon pyörityksen ja vaihdettua sen aikana useaan otteeseen pelaajia kaukalossa, kun taas Titaanien kolmikko Juho Saarilehto, Santeri Kunttu ja Jesse Hurme, eivät päässeet vaihtoaition puolelle lepäämään.
Porvoolaiset eivät kuitenkaan onnistuneet käyttämään loistavaa saumaansa hyödykseen, sillä titaanipelaajat puolustivat uhrautuvasti omaan maaliaan, eivätkä päästäneet ”sota-alueen” ulkopuolella kiekkoa pyörittäneitä vieraita todellisille maalipaikoille.
– Vaikka peli pyörikin jatkoajalla pitkään meidän päädyssä, ei jäällä ollut kolmikko Saarilehto–Kunttu–Hurme kuitenkaan hätääntynyt, vaan puolusti viisaasti keskustan tukkoon, kehaisi Piispanen.
Titaanien selvittyä tukalasta tilanteesta, astui esiin jälleen kerran punaiseen sotisopaan sonnustautunut herra numero 6 – Aapo Lampinen.
Lampinen koukkasi ensiksi omissa aloitusvoiton taakse puolustajalle, joka joutui kuitenkin Hunters-pelaajan rikkomaksi. Rikkeestä oli tulossa porvoolaisille rangaistus, mutta titaanihyökkääjä vähät välitti siitä, vaan säntäsi yhdessä kiekon haltuunsa saaneen Ville Väinölän kanssa kohti hyökkäysaluetta.
Väinölä luovutti lopulta viisaasti pelivälineen Lampiselle, joka hetken katseltuaan päätti tällätä sen sydämensä kyllyydestä kohti Hunters-maalia.
Limppu napsahtikin juuri oikeassa nousukulmassa Hunters-vahti Liikasen patjan reunaan ja jatkoi siitä vastustamattomasti matkaansa verkon perukoille.
Samalla kun maaliverkko pöllysi ja Lampinen nosti kätensä kohti hallin kattoa, sekä kotiyleisö että hirveällä kiireellä sankarinsa kimppuun sännänneet titaanipelaajat sekosivat onnesta aivan täysin.
Mielipuolisen illan 7-6-ratkaisumaali oli näin nähnyt päivänvalonsa varsin osuvalla tavalla, yhden perjantaisen kamppailun suurimman tähden toimesta.
– Tällaisissa tiukoissa paikoissa se menee useasti niin, että kokenut pelaaja kykenee ottamaan ratkaisun avaimet käsiinsä ja laukomaan isolla osumalla joukkueensa voittoon, myhäili punanuttupurren ohjastaja Piispanen lähes liikuttuneessa mielentilassa.
”Pise” halusi muutenkin jakaa kiitosta joukkueen kokeneen osaston suuntaan, joka kykeni rauhoittamaan nuoremman katraan sopivalla tavalla jännitysnäytelmän aikana.
– Kokeneet pelaajat, kuten Aapo etunenässä, pystyvät tuomaan henkisen puolen juttuja tuonne pukukoppiin sekä kaukalon puolella oman tekemisensä pohjalta näyttämään nuoremmille esimerkkiä, Piispanen kommentoi.
– Tässäkin tapauksessa varmasti monet pelaajistamme saivat ammennettua siitä lisää virtaa, kun he näkivät kuinka vanhemmatkin sotaratsut syttyvät taistelemaan viimeiseen hengenvetoon asti!
Kuudennen perättäisen kotivoiton ja toisen perättäisen jatkoaikavoiton myötä Titaanit nousi pisteen päähän pudotuspeleihin oikeuttavasta 8. sijasta.
Hunters-kaadon myötä punanuttujen on huomattavan paljon helpompi lähteä kohti lauantaina Naantalissa siintävää syyskauden päätöskamppailua, kuin tappion kärsineenä.
– Jos viikko sitten S-Kiekkoa vastaan kaksi pistettä ei juuri mieltä lämmittänyt, niin nyt tuntuu siltä, että olisimme saaneet henkisesti tuplamäärän pisteitä, vaikka samat kaksi sinne taulukkoon tärähtivät, maiskutteli titaaniluotsi Piispanen.
– Komea nousu takaa, rinnalle ja lopulta ohi auttaa hieman väsyneenäkin jaksamaan vielä yhden taiston ennen edessä olevaa joulutaukoa.
Viimeisen taiston vastustaja on tällä hetkellä 10 ottelun mittaisessa tappioputkessa rypevä ja seitsemän pistettä viimeisestä suoran säilyjän paikasta takamatkalla oleva VG-62.
Vaikka vieraissa kohdattava vastus onkin viime viikonlopun tapaan jälleen sarjataulukon häntäpäästä, ei Titaaneilla ole yhtään varaa leijumiseen.
Päävalmentaja Mika Piispasen mukaan punanuttujen onkin tarkoitus lähteä hakemaan hyvää päätöstä syksylle, pelaamalla omien vahvuuksien kautta muodostuvaa jääkiekkoa.
– Meidän pitää saada oma päämme paremmin turvattua sekä pidettyä hermot kurissa – harvoin sitä kuudella päästetyllä pelejä etenkään vieraissa voittaa, viittasi Piispanen perjantai-illan kahinaan.
– VG-62 on helpointa kaataa, kun käytämme omia vahvuuksiamme hyödyksemme, mutta siinä piilee juuri se isoin työ eli millä tavalla kaivat taas ne vahvuudet lyhyen ajan sisään toistamiseen esiin, päätti titaanikäskyttäjä tarinointinsa.
Ottelun kuvakavalkadi on katsottavissa Pekka Vainion kuvat-sivustolta.
Ottelun maalikooste on katsottavissa Titaanien Youtube-kanavalta.
Ottelun nälkäisin titaanipelaaja: # 61 Elmeri Kotro.
Titaanien taistelu Suomi-sarjan runkosarjassa jatkuu heti huomenna lauantaina (17.12.), kun punanutut matkustavat Naantaliin, jossa majaansa pitävä VG-62 isännöi kotkalaisia kello 17:30 alkavassa koitoksessa.
Mikäli et lähde kannustamaan Titaaneita vierasvoittoon, voit seurata ottelun tapahtumia Suomen Jääkiekkoliiton tulospalvelusivuston kautta.
|
